Miten energiantarve lasketaan?
Energiantarve arvioidaan perusaineenvaihdunnasta ja aktiivisuudesta. Näin laskuri sen tekee, miksi tulos on arvio ja miten tarve muuttuu painon mukana.
Kirjoittanut Kenneth Minkinen. Päivitetty .

Lyhyesti
- Energiantarve arvioidaan kahdessa vaiheessa: ensin perusaineenvaihdunta kaavalla, sitten aktiivisuuskerroin sen päälle.
- Tulos on arvio, ja todellinen kulutuksesi voi olla suurempi tai pienempi.
- Tarve muuttuu painon, iän ja liikkumisen mukana, joten laske se välillä uudelleen.
- Tarve ei ole sama kuin tavoite: tavoite on energiamäärä, jonka päätät syödä.
Mistä energiantarve koostuu?
Energiantarve on energiamäärä, jonka kehosi kuluttaa vuorokaudessa. Pohjan muodostaa perusaineenvaihdunta eli energia, jonka keho käyttää levossa elintoimintojen ylläpitoon. Sen päälle tulevat arjen liikkuminen, liikunta sekä ruoan sulattaminen ja käsittely.
Ravitsemussuositusten energiaviitearvot lasketaan samalla periaatteella. Lähtökohtana on perusaineenvaihdunta, joka vaihtelee sukupuolen, iän ja painon mukaan, ja siihen yhdistetään fyysisen aktiivisuuden kerroin (lähde). Myös sivuston kalorilaskuri laskee energiantarpeen näin.
Ensimmäinen vaihe: perusaineenvaihdunta
Kalorilaskuri arvioi perusaineenvaihdunnan Mifflin–St Jeorin kaavalla, joka julkaistiin vuonna 1990. Kaavan aineistossa oli 498 henkilöä, eri painoisia terveitä aikuisia, ja heidän lepoenergiankulutuksensa määritettiin epäsuoralla kalorimetrialla (lähde).
Kaava käyttää neljää tietoa: painoa, pituutta, ikää ja sukupuolta. Paino ja pituus suurentavat arviota, ikä pienentää sitä, ja miehillä ja naisilla on eri vakio. Muuta kaava ei tiedä. Se ei esimerkiksi erota lihasta ja rasvaa, joten kaksi ihmistä, joilla on samat neljä tietoa, saa saman tuloksen, vaikka heidän kehonsa koostumus olisi erilainen.
Järjestelmällisessä katsauksessa Mifflin–St Jeorin kaava osui kalorimetrialla määritettyyn lepoaineenvaihduntaan useammin kuin muut verratut kaavat, kun sallittu ero oli 10 %. Katsauksen mukaan yksittäisen ihmisen arvio voi silti poiketa todellisesta huomattavasti (lähde).
Perusaineenvaihduntalaskuri näyttää Mifflin–St Jeorin rinnalla kaksi muuta kaavaa ja kaavojen välisen suurimman eron. Siitä näet suoraan, kuinka paljon kaavan valinta muuttaa omaa tulostasi. Yksi kaavoista tarvitsee rasvaprosentin.
Toinen vaihe: aktiivisuuskerroin
Perusaineenvaihdunta kerrotaan aktiivisuuskertoimella. Kerroin kattaa kaiken, mikä tulee levon päälle: arjen liikkumisen, liikunnan ja ruoan käsittelyn. Kalorilaskurissa on viisi tasoa istumatyöstä fyysiseen työhön. Valikko kertoo jokaisen tason kohdalla, millaista arkea se tarkoittaa, esimerkiksi kuinka usein liikut viikossa.
Valitse taso tavallisen viikkosi mukaan, älä poikkeuksellisen aktiivisen viikon. Jos kaksi tasoa tuntuu yhtä osuvalta, laske molemmilla. Ero näyttää, kuinka paljon valinta vaikuttaa, ja oikea taso selviää seurannasta.
Kun olet valinnut tason, liikuntasi on jo mukana tuloksessa. Jos lasket yksittäisen lenkin kulutuksen kulutuslaskurilla tai päivän kävelyn kulutuksen askelmäärän perusteella, älä lisää tulosta tarpeeseen toiseen kertaan.
Kokeile laskurissa. Kun tavoitteena on ylläpito, laskurin luku on arvio energiantarpeestasi, ja sen alla näkyy vaihteluväli.
Miksi tulos on arvio?
Kaavat on johdettu ihmisryhmien mittauksista, joten ne kertovat, mitä samankaltaiset ihmiset kuluttavat keskimäärin. Sinun kulutuksesi voi olla suurempi tai pienempi. Siksi ravitsemussuositukset eivät anna energiansaannille varsinaista suositusta. Ihmisten aineenvaihdunta, kehon koostumus ja liikunta vaihtelevat paljon (lähde). Suositusten omat energiataulukotkin on tarkoitettu vain ryhmätasolle, koska sekä perusaineenvaihdunnan että aktiivisuuden arviointiin liittyy epävarmuutta (lähde).
Siksi laskuri näyttää tuloksen ympärillä vaihteluvälin. Se ei lupaa, että todellinen kulutuksesi osuu välille, vaan muistuttaa, että luku on arvio.
Tarkemman luvun saat omasta arjestasi. Kirjaa syömisesi päiväkirjaan muutaman viikon ajan ja seuraa samalla painoa. Jos paino pysyy ennallaan, keskimääräinen energiansaantisi on lähellä todellista tarvettasi.
Kaikkea ei tarvitse punnita, sillä ruokasivuilla on valmiit annoskoot. Luvut ja annoskoot perustuvat Finelin koostumustietoon. Esimerkiksi annos vedellä keitettyä kaurapuuroa on 132 kcal, keskikokoinen banaani 109 kcal ja keskikokoinen kananmuna 74 kcal.
Miksi eri laskurit antavat eri tuloksia?
Jos olet kokeillut useampaa laskuria, olet ehkä saanut eri luvut. Ero voi syntyä kaavasta, aktiivisuustasojen kuvauksista tai pyöristyksistä. Kaavat eivät anna samaa tulosta: Mifflinin ja St Jeorin aineistossa vuoden 1919 Harris–Benedictin yhtälöt yliarvioivat lepoenergiankulutusta 5 % (lähde). Sivuston perusaineenvaihduntalaskurissa vertailukohtana on saman yhtälön vuonna 1984 tarkistettu versio.
Aktiivisuustasot taas kuvataan eri laskureissa eri sanoin, joten sama arki voi päätyä eri kertoimelle. Kun vertaat laskureita, katso siis tuloksen lisäksi, mitä kaavaa ja mitä kerrointa kukin käyttää.
Paljonko tietyn painoinen ihminen kuluttaa?
Pelkkä paino ei riitä vastaukseksi. Kaavassa vaikuttavat myös pituus, ikä ja sukupuoli, ja aktiivisuuskerroin muuttaa tulosta niiden päälle. Siksi samanpainoisten ihmisten energiantarve voi erota paljon. Laske oma arviosi laskurilla, niin tulos perustuu omiin tietoihisi.
Miten tarve muuttuu, kun paino muuttuu?
Paino on kaavan yksi tieto, joten tarve muuttuu painon mukana: kun paino laskee, arvio pienenee, ja kun paino nousee, se kasvaa. Myös ikä muuttaa arviota, sillä kaava pienentää sitä vuosien myötä. Laske tarve uudelleen aina, kun paino tai liikkuminen on muuttunut selvästi.
Kokeile laskurissa: pidä muut tiedot samoina ja muuta vain painoa. Näet, kuinka paljon arvio muuttuu omilla tiedoillasi.
Painon laskiessa kehon energiankulutus sopeutuu muutokseen, ja painon muutos hidastuu ajan myötä (lähde). Jos pudotat painoa pitkään, tarkista siksi tavoite välillä.
Tarve ei ole tavoite
Energiantarve kertoo, paljonko kulutat. Tavoite on se, mitä päätät syödä. Jos haluat pitää painon ennallaan, tavoite on sama kuin tarve. Jos haluat pudottaa painoa, tavoite on tarvetta pienempi, ja erotus on kalorivaje. Kun haluat kasvattaa painoa tai lihasmassaa, tavoite on tarvetta suurempi.
Kaikki sivuston tavoitteet noudattavat samoja rajoja. Tavoite ei laske naisilla alle 1 200 kcal eikä miehillä alle 1 500 kcal vuorokaudessa, ja vuorokausivaje on enintään 750 kcal. Perustelut ovat sivulla turvarajat. Jos haluat suunnitella vajeen tavoitepainon ja aikataulun mukaan, käytä vajelaskuria.
Kun tallennat tavoitteen, voit verrata päivän syömistä siihen päiväkirjassa. Näin tavoite ja toteutunut syöminen ovat rinnakkain, ja näet viikkojen mittaan, pitääkö arviota tarkentaa.
Lue seuraavaksi
Jos tavoitteenasi on painonpudotus, jatka oppaaseen mikä on kalorivaje ja kuinka suuri sen kannattaa olla. Kaavojen eroja voit verrata perusaineenvaihduntalaskurissa, ja laskureiden menetelmät on kuvattu menetelmäsivulla.